Ihan oikeaa espanjalaista elämää

Näin Karkauspäivän kunniaksi täytyy kyllä vähän päivittää tätä blogia. Onhan tässä jo 21 päivää täällä elelty. Aika on hurahtanut sellaisella vauhdilla, että tämän blogin päivityskin jäänyt siinä samassa. Täytyy kyllä sanoa, että yllättävän hyvin olen sopeutunut tähän espanjalaiseen elämäntyyliin. Ainut mikä ärsyttää, on siestat, kun juuri silloin ne pikkukaupat sattuu olemaan kiinni, kun sieltä jotain tarvitsisi. Lisäksi tietyin väliajoin on vaan pakko "paeta" kaupungin kauniisiin ja (onneksi) vehreisiin puistoihin, koska on sitä vaan niin metsiin tottunut, että välillä on pakko saada raitista ilmaa.

Parque del Oeste, lähipuistoni.

Yliopistonihan on yksityinen, katolinen yliopisto. Kovin suuresti tämä uskonnollisuus ei yliopistossa näy, paitsi että meillä on oma pieni katedraali ja aina säännöllisin väliajoin käytävillä vastaan kävelee pappi. Ja tietysti joka luokassa on seinällä risti. Täytyy kyllä yleisesti sanoa ainakin tästä yliopistosta, en tiedä päteekö sama kaikkiin espanjalaisiin yliopistoihin, että kaikki opetus tapahtuu luokissa, ei niinkään luentosaleissa. Ryhmäkoot ovat melko pieniä. Suurin opetusryhmä, jossa olen, on ehkä 25 opiskelijaa. Ryhmätöiden tekeminen on tosi yleistä ja ne vaikuttaa yleensä aika paljon arvosanaan, mikä ei minua haittaa, koska ainakin parilla kurssilla tenttiä ei tarvitse tehdä, jos ryhmätyöstä suoriutuu hyvin. Yleisesti opettajat suhtautuvat melko myönteisesti vaihtareihin, mutta poikkeuksiakin on. 

Yliopiston kahvilassa tulee vietettyä paljon aikaa, koska siellä yleensä vaihtariporukkamme kokoontuu. Olen syönyt myös melkein joka päivä yliopistolla, koska kolmen ruokalajin menu maksaa 5,95€. Siihen sisältyy siis myös juoma ja leipä. Eli ei nyt hirmu kallista. Mutta ei espanjalainen yliopistoruoka kuitenkaan voita suomalaisen yliopistoruoan tervellisyyttä. Nimittäin usein kalan tai lihan lisukkeeksi saa ranskalaisia perunoita ja jälkiruoaksi voi aina valita jonkun kakkupalan tai suklaakiisselin. Olen kyllä nyt koittanut olla reipas ja ottaa aina hedelmän jälkiruoaksi, saa nähdä kuinka kauan pystyn taas vastustamaan niitä herkkuja siellä kahvilassa. On jotenkin uskomatonta, miten paljon kaiken maailman makeita ja rasvaisia herkkuja niillä on siellä kahvilassa tarjolla, mutta silti espanjalaiset ovat kuitenkin melko hoikkaa kansaa!

Koulu alkoi kunnolla tuossa 16.2., joilloin meillä alkoi "kurssien testailu" eli saadaan käydä eri kurssien oppitunneilla ja päättää sitten, että mitkä kursseista vaikuttaa mielenkiintoisimmilta ja valita ne. Sen jälkeen suoritetaan ns. rekisteröityminen viemällä virallinen lomake kansainväliseen toimistoon ja tämän jälkeen lomakkeella olevia kursseja ei voi enää vaihtaa. Huomiseen mennessä minun pitää päättää mitkä kurssit otan ja näillä näkymin ne ovat seuraavat: 

• Estategias de Comunicación Corporativa, 6 opintopistettä: Suurin osa kurssista toteutetaan ryhmätyönä, jossa luodaan jokin oma brändi ja sitten suunnitellaan aikalailla koko oman yrityksen toiminta, markkinoinnin, sisäisen ja ulkoisen viestinnän, mainonnan ja suhdetoiminnan näkökulmasta.

• Psicología Social y de Consumo, 6 opintopistettä: Tämä on ensimmäisen vuoden kurssi, joten täällä keskitytään ihan sosiaalipsykologian peruskäsitteisiin ja lisäksi kulutukseen ja kuluttajiin vetoamiseen.  

• Español Lengua Extranjera II, 5 opintopistettä: Espanjaa espanjalaisen opettajan kanssa eli kielioppia, sanastoa ja juttelemista. On kyllä ihan älyttömän helppo olla espanjan tunneilla sen jälkeen, kun on kuunnellut asiaa sosiaalipsykologiasta opettajalta, joka puhuu venezuelalaisella aksentilla espanjaa ja nopeasti!

• Relationship Marketing, 1,5 opintopistettä: Tällä kurssilla opetus on englanniksi, mikä on tosi kivaa, kun voi olla varma, että ymmärtää melkeinpä kaiken. Opettaja on itseasiassa lentäjä ja bisnesmies, ei niinkään kokopäiväinen opettaja, joten tunneilla on positiivisella tavalla erilainen meininki. Täällä me keskitytään asiakassuhteisiin ja markkinointiin. Hyvin käytännönläheinen kurssi, jossa 60% arvosanasta määräytyy ryhmätyön perusteella.

Elämä seitsemän hengen kimppakämpässä on sujunut yllättävän hyvin. Siivooja käy joka keskiviikko siivoamassa yleiset tilat, onneksi! Muuten tämä kämppä olisi aika sotkuinen. Netti välillä pätkii aika paljon, mikä on ärsyttävää, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Täällä on muuten sellainen jännä tapa, että roskapussit viedään käytävään, asunnon oven ulkopuolelle, josta ne sitten jätekuski tms. noukkii. Ihan hyvä käytäntö ainakin näin asukkaan kannalta. Vuokranmaksu tapahtuu käteisellä joka kuukauden alussa. Santiago, vuokraisäntä, tulee käymään asunnossa eikä kauheasti ilmoittele etukäteen. Eli pitää vaan varata käteistä valmiiksi. Olen kyllä kerran käynyt jo maksamassa vuokran hänen hedelmäkauppaansa, joka on tästä parin korttelin päässä ja saatiin silloin Samun kanssa vastalahjaksi tuoreita mansikoita! Kyllä se näköjään niinkin onnistuu. Onneksi jokaisesta vuokranmaksusta saa kuitin, sekään ei nimittäin ole itsestäänselvyys täällä. 

Vuokraisännän hedelmäkauppa.

Täytyy kyllä vähän kehua, että alakerrasta saa näin hyvännäköisiä pizzoja alle seitsemällä eurolla, eli tervetuloa vierailemaan ;)

Samun kanssa herkuttelemassa.

Madrid yöllä.

Kaikki tämä vain 6€ per nenä.

Eri kansallisuudet rivissä: Kreikka, Meksiko, Ranska, Brasilia, Italia ja Ranska

Viime sunnuntaina meidän yliopisto järjesti excursion Toledoon. Voin suositella kyseistä kaupunkia kaikille! Oli aikamoinen hyppäys keskiaikaiseen maailmaan. Espanjalaisen oppaan mukana kierrettiin paikallinen synagoga, Espanjan tärkein katedraali (joka oli ihan älyttömän kylmä), kaupungin komeat portit, vanha moskeija, kirkko, jonka katolle kiivettiin portaita pitkin ja muita paikallisia nähtävyyksiä. Toledoon kannattaa varustautua hyvillä kengillä, koska siellä on paljon kävelemistä, ylä- ja alamäkiä. Tulipa sitten ainakin kunnolla kuntoiltua kaiken tämän syömisen jälkeen! 

Päästiin kuvaamaan Toledoa oikein näköalapaikalta.

Toledon kaupungin ympärillä kiertää joki.

Lepotauko. (Etsi Emma!)

Kadut olivat tosi kapeita!

Vähän erilainen paikka asua.

Tässäpä nyt kaikki tärkeimmät asiat. Kirjoittelen taas vähän ajan kuluttua. 

Ainiin muuten, lämpöä täällä on riittänyt! Tänäänkin 14 astetta. Viikonloppuna oli kuulema auringossa 25 astetta ja huomiselle luvattu 17 astetta. Ei kyllä yhtään ole ikävä Suomen lumisateisiin! ;)

Kohti Espanjan sydäntä!

Matka starttasi keskiviikkona 8.2. klo 06.30 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Matkakaverina minulla oli ja on edelleen melko leppoisa Samu, jota ilman olisin varmaan panikoinut paljon enemmän. Helsingistä lensimme ensin Frankfurtiin, jossa jännitimme että kerkiääkö matkatavarat 45 minuutin vaihtoajan sisällä seuraavalle lennolle, mutta hyvinhän ne kerkesivät. Sieltä sitten suuntasimme kohti Madridia ja pääsimme hyvin perille. Täytyy tässä vaiheessa mainita, että Lufthansalla oli kyllä tosi hyvät lentokoneruat! 

Madridin lentokentällä hyppäsimme metroon ja ajelimme keskustaan Gran Víalle asti, jossa oli ensimmäisen yön hostellimme, Hostel Miami. Se on oikein kotoisa ja sitä pitää mukava espanjalainen rouva, joka ei kyllä puhu muuta kuin espanjaa. Voin suositella Madridissa vieraileville. 

Tämä on espanjalainen tapa kuivattaa pyykkejä. Kuva hostellilta.

Hostellille saapumisen jälkeen kävimme syömässä ihan lähellä minun nykyistä kotikortteliani ja menimme katsomaan huonetta seitsemän hengen asunnossa, jonka olin jo Suomesta asti varannut. Vuokraisäntä Santiago oli yhtä mukava kuin puhelimessa vaikutti ja huone vielä parempi kuin kuvista olisi voinut päätellä. Kämppikset ovat sosiaalisia ja auttavaisia, mutta osa polttaa täällä sisällä tupakkaa. Aluksi se oli vähän häiritsevää, mutta huomasin ettei haju tule minun huoneeseeni, niin enköhän selviä sen asian kanssa. Ja onhan se sisällä polttaminen aika yleistä Espanjassa. 

Olin ihan innoissani huoneestani!

Kuvan kalusteet, kuten verhot, kuuluivat hintaan.

Ei ole ollut ennen tällaista näkyä oman huoneen ikkunasta.

Eilen kävimme Ikeassa, Emma innoissaan, Samu vähemmän innoissaan. Reissu oli kuitenkin kannattava, koska uusilla Ikean tyynyillä sai hyvin nukuttua. Tänään olisi tarkoitus lähteä katsomaan minun yliopistoani, jotta osaan sitten ensi viikolla sinne mennä. Universidad Francisco de Vitoria sijaitsee 45 minuutin päässä keskustasta, eli en kulje sinne kävelemällä, vaan yliopiston järjestämillä ilmaisilla busseilla, jotka liikeinnöivät monta kertaa päivässä. Illalla voisi sitten taas tutustua paikalliseen kulttuuritarjontaan, mm. tapas-kulttuuriin. ¡Hasta pronto!